Ihania käpäläkaveri- ja jääkuvia! Jäähän tulee niin kauniita kuvia, kuin taideteoksia! itsekkin otin viikolla jääkuvia ja sitten zoomasin koneella oikein lähelle, näkyi hienoja yksityiskohtia. Aivan oma satumainen pienoisjäämaailma aukesi, kun katsoi oikein läheltä.
:) Tassut on kyllä minusta yksi liikuttavimpia asioita mitä koirasta löytyy. Ihmiselle on annettu tällaiset hienot instrumentit, kädet, joilla voi tehdä vaikka mitä taitavaa, mutta koirille on annettu vain tassut, joita ne kuitenkin yrittävät käyttää parhaan taitonsa mukaan. Aika taitavasti niillä erilaisia asioita osaavat tehdäkin, ottaen huomioon miten rajallisesti tassuilla voi tehdä mitään...
Jää on kyllä hienoa myös, varsinkin sellainen kirkas talvinen jää, tuo kuvassa näkyvä oli tuollaista metsäjäätä, joka ei ollut ihan niin visuaalista, mutta ihastelin tuota luonnon grafiikkaa. Kyllä voi ihmetellä sitä detaljien määrää, mitä luonnosta löytyy, rikkaus on aivan käsittämätön.
Kiitos Sari. Vähitellen sitä on oppinut näkemään että jokaisessa vuodenajassa on oma hienoutensa, syksyinen luonto on tosi seesteinen ja rauhoittava joka tavoin. Ikävintä lähestyvässä talvessa on vain tosiaan se lisääntyvä pimeän määrä. Jos pääsee päivällä ulos, niin sittenhän se ei haittaa, kaikilla tai suurimmalla osalla ei vaan ole sitä etuoikeutta.
Luin paljastuksia itsestäsi. Tuo muistaakseni 9 kohta oli ihan kuin minä;) En kans omaa hyvää stressinsietokykyä, en pidä jos tuntuu siltä, että on paljon kaikkea ja aika lopuu kesken, silloin kans hermostun...Inhottava tunne! Byrokratiaa inhoan myös;) Olen huono huolehtimaan kaikista paperitöistä, onneksi mies huolehtii ne hyvin:)
Itsekin lapsuuteni kerrostalossa asuneena, muistan lapsuuteni tosi onnellisena, kavereita oli paljon, metsä oli talomme edessä, jossa seikkailimme ja kesäillat pelasimme isolla porukalla kirkonrottaa...:)Ihanat muistot!
Kiitos paljon Marge kun tulit käymään ja mukavista kommenteistasi.
Huono stressinsietokyky ei tosiaan ole niitä parhaimpia ominaisuuksia tässä yhä hektisemmäksi ja kiireisemmäksi käyvässä maailmassa, mutta ei sekään ole luonnollista, että ihmistä koko ajan pommitetaan erilaisilla vaatimuksilla, ei ihme, että loppuunpalaneita on niin paljon. Itselläni tämä huono stressinsietokyky ja kaipuu sellaiseen rauhalliseen oloon ja tekemiseen on iän myötä jotenkin vain lisääntynyt ja nykyään huomaan parhaani mukaan vältteleväni tilanteita, joissa stressaannun ja huomaan tekeväni koko ajan työtä sen eteen, niin että säilyisi se asioiden hallinnan tunne. Joten voi tästä ominaisuudesta tavallaan olla ihan positiivisiakin seurauksia.
Mekin leikimme aina kirkonrottaa, siitä on jäänyt tosi hyvät muistot. Joskus yritimme leikkiä jotain kymmentä tikkua laudalla, mutta kirkonrotta oli se ykkönen. Nykyajan lapset ei enää leikikään niin kirkonrottaa tai jos joskus leikkivät niin ihan eri tavalla.
ihania kuvia! tassut, muisk!
VastaaPoistaEikö olekin söpöt...:)
VastaaPoistaIhania käpäläkaveri- ja jääkuvia! Jäähän tulee niin kauniita kuvia, kuin taideteoksia! itsekkin otin viikolla jääkuvia ja sitten zoomasin koneella oikein lähelle, näkyi hienoja yksityiskohtia. Aivan oma satumainen pienoisjäämaailma aukesi, kun katsoi oikein läheltä.
VastaaPoista:) Tassut on kyllä minusta yksi liikuttavimpia asioita mitä koirasta löytyy. Ihmiselle on annettu tällaiset hienot instrumentit, kädet, joilla voi tehdä vaikka mitä taitavaa, mutta koirille on annettu vain tassut, joita ne kuitenkin yrittävät käyttää parhaan taitonsa mukaan. Aika taitavasti niillä erilaisia asioita osaavat tehdäkin, ottaen huomioon miten rajallisesti tassuilla voi tehdä mitään...
VastaaPoistaJää on kyllä hienoa myös, varsinkin sellainen kirkas talvinen jää, tuo kuvassa näkyvä oli tuollaista metsäjäätä, joka ei ollut ihan niin visuaalista, mutta ihastelin tuota luonnon grafiikkaa. Kyllä voi ihmetellä sitä detaljien määrää, mitä luonnosta löytyy, rikkaus on aivan käsittämätön.
Kauniita kuvia! niin se talvi tulee pikkuhiljaa. Alkaisipa aurinko paistamaan! Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Sari. Vähitellen sitä on oppinut näkemään että jokaisessa vuodenajassa on oma hienoutensa, syksyinen luonto on tosi seesteinen ja rauhoittava joka tavoin. Ikävintä lähestyvässä talvessa on vain tosiaan se lisääntyvä pimeän määrä. Jos pääsee päivällä ulos, niin sittenhän se ei haittaa, kaikilla tai suurimmalla osalla ei vaan ole sitä etuoikeutta.
VastaaPoistaKiitos vierailustasi blogissani!:)
VastaaPoistaOnpas suloisia ja kauniita tassu/jääkuvia:)
Vastasit Sarille niin hyvin juuri näin se on, nuo vuedenajat;)
Täällä on paljon tosi kauniita kuvia, niitä katselen vielä tovin..:)
Hei vielä!
VastaaPoistaLuin paljastuksia itsestäsi. Tuo muistaakseni 9 kohta oli ihan kuin minä;) En kans omaa hyvää stressinsietokykyä, en pidä jos tuntuu siltä, että on paljon kaikkea ja aika lopuu kesken, silloin kans hermostun...Inhottava tunne! Byrokratiaa inhoan myös;) Olen huono huolehtimaan kaikista paperitöistä, onneksi mies huolehtii ne hyvin:)
Itsekin lapsuuteni kerrostalossa asuneena, muistan lapsuuteni tosi onnellisena, kavereita oli paljon, metsä oli talomme edessä, jossa seikkailimme ja kesäillat pelasimme isolla porukalla kirkonrottaa...:)Ihanat muistot!
Kiitos paljon Marge kun tulit käymään ja mukavista kommenteistasi.
VastaaPoistaHuono stressinsietokyky ei tosiaan ole niitä parhaimpia ominaisuuksia tässä yhä hektisemmäksi ja kiireisemmäksi käyvässä maailmassa, mutta ei sekään ole luonnollista, että ihmistä koko ajan pommitetaan erilaisilla vaatimuksilla, ei ihme, että loppuunpalaneita on niin paljon. Itselläni tämä huono stressinsietokyky ja kaipuu sellaiseen rauhalliseen oloon ja tekemiseen on iän myötä jotenkin vain lisääntynyt ja nykyään huomaan parhaani mukaan vältteleväni tilanteita, joissa stressaannun ja huomaan tekeväni koko ajan työtä sen eteen, niin että säilyisi se asioiden hallinnan tunne. Joten voi tästä ominaisuudesta tavallaan olla ihan positiivisiakin seurauksia.
Mekin leikimme aina kirkonrottaa, siitä on jäänyt tosi hyvät muistot. Joskus yritimme leikkiä jotain kymmentä tikkua laudalla, mutta kirkonrotta oli se ykkönen. Nykyajan lapset ei enää leikikään niin kirkonrottaa tai jos joskus leikkivät niin ihan eri tavalla.