Pojan kanssa eilen käytiin katsomassa Hobitti-trilogian ensimmäisen osa. Ihana elokuva. Poika on lukenut Hobitin, minä sen sijaan en ole, mutta Tarun sormusten herrasta, jolle Hobitti on oma alkutarinansa kyllä olen samoin kuin katsonut TSH elokuvat. Taru Sormusten Herrasta kuten Hobittikin on puhdasta allegoriaa taistelusta pyhän ja pahan välillä ja kirjaa voi peilata maailmanhistorian tapahtumiin, taisteluun totalitaristista pahan ideologiaa vastaan, se tekee kirjasta aina niin ajankohtaisen ja todentuntuisen. Ratkaisijaksi nousevat hobitit, nuo pienet ja vähäpätöiset. Nykyään myöskään pahaa ei voi esittää pahana kuin fantasiaelokuvissa, vaikka pahuus on todellista ja silminnähtävää koko ajan.
Taru sormusten herrasta on ollut suosikkini niin kirjana kuin elokuvinakin. Tuota Hobittia en ole vielä nähnyt.
VastaaPoistaNiin minunkin suosikkini, yksi parhaimmista romaaneista mitä olen koskaan lukenut ja elokuvat vastasi todella hyvin sitä mielikuvaa, mikä kirjasta syntyy.
VastaaPoistaHobitti kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa nyt kun vielä pyörii tai pääkaupunkiseudulla voi pyöriä pitkäänkin, täällä maakunnissa ohjelmisto vaihtuu nopeammin.
Sama ohjaaja ja samat näyttelijät ja samoissa upeissa paikoisa kuvattu kuin Taru Sormusten Herrasta-elokuvatkin, ihan yhtä vaikuttava ja hieno elokuva on.