Kohta tulee 4 vuotta siitä kun muutimme Lahteen. Aikaisemminhan 90-luvulla olen asunut täällä 5 vuotta, mutta vieläkään en koe itseäni lahtelaiseksi, tosin sama ulkopuolisuuden tunne melkein on ollut kaikkialla missä olemme asuneet. Ainoa paikka, jonka voin mieltää kodikseni on Jokela ja siellä tikkukylä, jossa vietin lapsuuteni. Lauttasaaressa, jossa asuimme 5 vuotta viihdyin myös, ensisijaisesti meren läheisyyden takia.
Se moderni business- ja muotoilucity ja urheilukaupunki jona Lahtea halutaan markkinoida ei oikein kolahda minuun. Sen sijaan tykkään vanhasta Lahdesta, siitä siirtokarjalaisten Lahdesta, vanhoista taloista ja vanhoista mummoista ja papoista. Täällä on paljon hienoa ja hyvää, mutta vasta kaiken sen kuorrutuksen alla, jona tätä halutaan markkinoida.
Pyrkimyksissäni oppia tuntemaan Lahtea paremmin, kuljen keskustassa kuin joku turisti, ihmetellen ja katsellen kaikkea. Välillä kurkistelen talojen sisäpihoille, jotenkin ne ovat aina kiehtoneet minua. Varsinkin jos siellä on jotain vihreää kylmän kiven ja betonin keskellä. Usein näkymässä on sellaista japanilaishenkistä minimalistista estetiikkaa, jollaisesta pidän. Bussin ikkunasta olen katsellut taloa, jonka katolla kasvaa puita. Tekisi mieli mennä joskus katsomaan miltä siellä katolla näyttää.
Tyydyn kuitenkin vain kurkistelemaan, sillä kenenkään pihoille ei viitsi tietenkään mennä kuvailemaan julkisia tiloja lukuunottamatta. Vasta tänä keväänä keksin Tuomitalonkin ja Tuomitalon sisäpihan, että siitähän pääsee läpi toiselle kadulle. Tuomitalo itsessään edustaa rumaa 70-luvun arkkitehtuuria, mutta sen sisäpiha on jotenkin erikoinen paikka. Tuossa aiemmassa postauksessa oli muutama kuva Tuomitalon sisäpihalta kuvattuna.
Nämä kuvat taas ovat viime kesältä. Alimman kuvan talo on minusta yksi Lahden hienoimpia.
Valoa ja iloa kotoontumisprojektiin♥
VastaaPoistaMinä kaipaan ja tarvitsen ympärilleni metsää, sen voimaannuttavaa tunnelmaa, rauhaa, vihreää....
Mukavia viikonlopunhetkiä sinulle!!
Kiitos Tinttarus, ehkä tästä vielä joskus kotiutuu :)
PoistaMekin asumme lähellä luontoa, Liipolan lähiössä muutamien kilometrien päässä Lahden keskustasta. Keskustassa tulee käytyä usein lasten harrastuksen vuoksi, siinä sitten aikaa kuluttaessa kierrän kamera mukana tutustumassa varsinaiseen kaupunkiin. Ja samat fiilikset kuin sinulla, minäkään en haluaisi asua keskustassa, tarvitsen luontoa ja tilaa ympärille, Liipolassa meillä on iso metsäkin lähellä, jossa voi koirat juosta vapaana ja muutenkin luonto aukeaa heti kotiovelta kallioineen ja metsäpolkuineen. Ikkunastakin on suora näkymä metsään ja ikkunasta voi suoraan katsella erilaisten lintujen ja oravien touhuja. Liipolalla on huono maine, mutta minä tykkään asua täällä tosi paljon, tämä on tällä hetkellä meille ihan ideaali, edullista asumista luonnon keskellä ja kuitenkin kaikki palvelut ihan lähellä.
Keskusta on siis minulle lähinnä pelkkä "turistikohde", emokaupunki, jota voi kiertää ihmettelemässä :)
Mukavaa viikonloppua myös sinulle :)
Mukava nähdä Lahdesta kuvia.
VastaaPoistaKäymme välillä Kuusankoskella, ajamme Lahden läpi, tai oikeammin ohi, eikä siinä paljon kaupungista näe...:)
Irmastiina, minullakin on vielä paljon tutkittavaa Lahdessa, paljon on kaupunginosia, joissa en ole käynyt ollenkaan. Mutta pysähtykää joskus ihmeessä Lahdessa, ainakin Kariniemen rannassa (siellä jossa on Sibeliustalo ja satama) kannattaa poiketa vaikka kahvilla, siellä on ihan oma melkein merellinen tunnelmansa.
PoistaPiipahdin tänne pitkästä aikaa, lueskelin postauksiasi ja löysin aivan lumoavan kauniita kuvia. Mukavaa viikonloppua.
VastaaPoistaKiitos paljon Cheri♥ Valokuvien takia tätä blogia pidänkin, minulla oli pitkä aika kun en kuvannut oikein ollenkaan, mutta tämä blogi on antanut motivaation kuvamiseen ja kun kulkee kameran kanssa, näkee enemmän ja oppii myös näkemään enemmän.
VastaaPoistaNiin ja mukavaa/keväistä viikonloppua myös teille Irmastiina ja Cheri ♥
Poista