Valokuvaustorstain 311. haasteena oli Aika.
Tällä viikolla kuvailin katunäkymiä Lahden torilla bussia odottaessa. Huomioni kiinnittyi vanhaan tummapukuiseen naiseen, joka käveli rollaattorin kanssa ylös kirkonmäkeä. Hän käveli hitaasti varjon puolella, ihmisiä kiirehti ohitse. Jotenkin siitä hitaasti kävelevästä ihmishahmosta ja kontrastista muuhun ympäröivään maailmaan välittyi aika, en nyt vain tiedä välittyykö se itse otetusta kuvasta ollenkaan.
En nyt ehtinyt muutakaan kuvata, joten laitan tämän kuvan haasteeseen. Visioin kyllä miten olisin voinut aikaa muuten kuvata, vanhoja kuvia kun en halunnut käyttää. Olisin varmaan kuvannut odotustilan, niissä aika oikein kiteytyy.
Aika on siitä ihmeellinen asia, etteivät tiedemiehetkään pysty sitä kunnolla selittämään. Ajan mittaaminen ja laskeminen on yleismaailmallinen sovittu asia ja sen "kulumisesta" aiheutuva tunne on aina suhteellinen ja subjektiivinen. Aika rajaa koko ajan olemassaoloamme.
VastaaPoistaKyllä tuosta kuvastasi välittyy aika. Ehkä nainen on 80 vuotta sitten kirmannut pikkutyttönä tuota samaa katua ylös alta aikayksikön, tikkukaramelli kädessään. Nyt hän vaeltaa hitaasti, aikaa kuluu minuutteja, mutta sinä aikana hän ehtii kelata elämäänsä ajassa taaksepäin, siihen pikkutyttöön saakka.
Kiitos paljon hienosta kommentista! Näinhän se on, että aika on niin ihmeellinen asia. Se on näkymätön, mutta kuitenkin näkyvä.
VastaaPoistaSitä ottaa usein kuvan, mutta sitten ei kykene oikein itsekään analysoimaan mitä tuli kuvanneeksi. Katuvalokuvaus on vielä siitä haastavaa, että siihen tarvitaan paljon uskallusta ja rohkeutta mennä lähemmäs, tykkään kuitenkin ottaa kuvia lähinnä vaivihkaa. Joka tapauksessa tuo kirkonmäkeä hitaasti kävelevä tummapukuinen nainen kiinnitti huomioni jo ennen kuvan ottamista ja juuri hänen takiaan kuvan otin. Pukeutumisellaankin hän tuntui edustavan eri aikaa kuten vanhukset yleensäkin, sitäkin aikaa, kun kirkonmäellä oli vielä vanha puukirkko eikä tämä moderni Aallon kirkko.
Tuo vaivihkaan kuvaaminen on tosiaan haastavaa. Usein matkoilla tekisi mieleni kuvata ihmisiä kaduilla ja toreilla (yleensä kuvaan esineitä tai maisemia :), mutta olen aika häveliäs & kunnioitan ihmisten yksityisyyttä. Sitten taas kun kysyy luvan niin lopputulos ei ole sama... iPad on siitä hyvä, että sillä saa toisinaan niitä vaivihkaisia otoksia kun ihmiset eivät huomaa, että heitä kuvataan.
VastaaPoistaNäin se on, lopputulos ei ole sama, jos kysyy luvan, siinä ikäänkuin menee koko katuvalokuvauksen idea ja jäykkyys ja poseeraus astuu mukaan kuvaan paitsi, jos haluaa varta vasten kuvata henkilökuvia, mitkä nekin ovat tosi hienoja ja toiset valokuvaajat ovat tosi taitavia tässä. Enimmäkseen kuvaan kuitenkin kadulla kuvatessa muuta kuin ihmisiä, että ihmiset eivät varmaankaan edes huomaa, jos tulevat mukaan kuvaan, mutta tässä vaivihkaisen valokuvauksen taidon opettelussa tosiaan riittää työkenttää :) Kännykällä ja iPadilla tietenkin saa helpommin kaikenlaisia kuvia ja paljon kuvaankin iPhonella, mutta kamera on aina kamera.
VastaaPoistaKyllä tuosta minusta välittyy aika, se miten aika porhaltaa toisten ohi, miten me kiirehdimme, emmekä osaa hyödyntää aikaa.
VastaaPoistaJa kivaa nähdä kuvia Lahdesta, vanhasta kotikaupungista.
Kiitos kommentista Kirjailijatar :) Puit sanoiksi jotain, jota ehkä itsekin kuvaa ottaessa ajattelin. Näin se on, että aika porhaltaa, meillä on kiire, katse on usein jossain tulevaisuudessa/arkihuolissa ja vain pienen osan siitä kaikesta ajasta osaa hyödyntää. Surullista...
VastaaPoista