Kadonneet tuolit

Tällainen etsintäkuulutus oli Uusi Lahti-lehden sivuilla. Toivottavasti kirjoittaja löytää tuolinsa.

Meiltäkin on joskus kadonnut kellarista tavaraa. Kerran kun järjestimme kellaria, epähuomiossa yksi laatikko, jossa oli miehen tekemiä savilintuja jäi oven ulkopuolelle. Kun palasimme laittamaan laatikkoa takaisin kellarikomeroon, sitä ei enää ollutkaan missään vaan joku oli ottanut sen. Harmitti.

Näin nettiaikana sellainen sivusto, jossa ihmiset etsisivät kadottamiaan aarteita, voisi olla aika hitti, ehkä sellainen jo onkin. Kuinka moni tunnearvoltaan korvaamaton esine onkaan päätynyt ihan vääriin käsiin.

Pienen koiran kanssa suuressa metsässä

Koirat ovat voineet kumpikin oikein hyvin, nuoremmallekin alkaa tulla pikkuhiljaa enemmän järkeä päähän :)

Käytännön syistä ulkoilutetaan koiria usein erikseen, nuorempi kun on aika yli-innokas. Nuorempi viihtyy koirapuistossa leikkimässä toisten koirien kanssa, 12-vuotias Nemo tykkää taas enemmän metsäretkistä, kun saa kuljeskella rauhassa ja nuuskia kaikkea mahdollista, sellainen oman tiensä kulkija kun on ollut aina.

Pehmeys

Kuvia vain.

Valoa, valoa

Olen niin onnellinen uudesta presidenttiparistamme Saulista ja Jennistä, kerrassaan tyylikäs ja edustava pari ja Sauli on presidenteistä mitä parhain, parhain moneen kymmeneen vuoteen, sen tiedän jo nyt. Saulista toivoin presidenttiä jo 6 vuotta sitten ja nyt se toteutui. Onnellinen olen myös siitä, ettei se toinen kaameampi vaihtoehto toteutunut. Haavisto-hypetystä en ymmärtänyt ollenkaan, niin paljon epäpätevämpi presidentiksi oli joka tavalla.

Ilmapiiri on jo nyt muuttunut, on niin paljon helpompi hengittää...

Saulille ja Jennille oikein paljon onnea ja Jumalan siunausta.

Nämä kuvat otin sunnuntaina kun tulin äänestämästä, muutaman kuvan vain otin, muuten en ole ehtinyt paljon viime aikana kuvailemaan. Lunta on paljon, jospa ehtisi hiihtämään...

Sydänperuutusjälkiä

Aika hauska yhteensattuma. Ilta-Sanomissa oli tänään uutinen, kuinka joku oli bongannut täällä Lahdessa samanlaiset sydänperuutusjäljet kuin minä bongasin talomme pihalla marraskuun lopussa.

http://valoaliipolassa.blogspot.com/2011/11/tanaan-satoi-lunta.html

Ajattelin silloin jälkien olevan sattumaa, mutta kun Lahdessa oli nämä Ilta-Sanomissa julkaistut jäljetkin bongattu, niin on hyvin mahdollista, että joku tekee näitä tarkoituksella.

Kommenteissa joku esittää että olisivat  hyvä kosintamuoto. Se minullekin tuli mieleen silloin kun jäljet näin, olivat vielä sopivasti parvekkeiden alla. 


♥

2012

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

Kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle 2012 ♥

Tuulisen päivän kuvia

Työhuoneeseen saatiin ensimmäistä kertaa jouluvalo, piti siitä oikein kuva ottaa. Yleensä työhuone on ollut jouluton.

Tapaninpäivän ja sitä seuranneen päivän myrsky ei täällä aiheuttanut suuriakaan tuhoja. Alhaalla metsässä oli kaatunut joitakin isoja puita, Liipolan mäen/kallion päällä ei oikein yhtään, vaikka tuuli oli varmaankin mäen päällä paljon kovempi.

Ulkona käytiin koiran kanssa ja tuuli tuntui varsin kovalta, aukeilla paikoilla tuulenpuuskien aikaan suorastaan tosi kovalta. Sähkökatkoja oli vain yksi puolen minuutin mittainen ja lisäksi valot räpsyivät jonkin verran. Onneksi täällä kaupungissa pääsee aika vähällä, voi vain kuvitella miten kurjia olisivat monen tunnin sähkökatkot, tosin ihmettelin kun jossain Espoossakin oli ollut pitkiä sähkökatkoja. Mutta en kyllä lähtisi sähköyhtiöitä heti syyttämään, jos sähkövikojen korjaamiseen meneekin aikaa, parhaansa varmasti yrittävät. Vuoden 2010 kesän myrskyn jälkeen, kun alhaalla metsässä oli kaatunut tosi paljon puita ja puut olivat sikin sokin sähkölankojen päällä ja nojaamassa vaarallisesti toisiaan vasten, niin silloin oikein konkretisoitui miten aikaa vievää sellaisten myrskytuhojen korjaaminen on.

Tässä kuvia silloisesta myrskystä aikaisemmassa blogissani:

http://valoisahuone.blogspot.com/2010/08/ensin-luulimme-eilisen-myrskyn.html