Kun olemme ajaneet jonkun aikaa mies huudahtaakin näkevänsä hirven. Mies hiljentää vauhtia ja koska olemme pitkällä suoralla eikä takaa tule autoja, hän pysäyttää auton hirven kohdalle ja avaa ikkunan. Siinä sitten istumme jähmettyneinä ja hirvikin seisoo jähmettyneenä, tuijotamme hirveä ja hirvi tuijottaa meitä. Miten isolta se näyttääkään. Räpsin muutaman kuvan, mutta käteni toimivat tahmeasti, mieleen ei edes tule, että pitäisi vaihtaa asa-herkkyttä, jotta saisi terävämpiä kuvia. (Varmaan olisi saanut vaikka miten hienoja kuvia, mutta en vain osannut niitä ottaa).
Hirven viereen tulee puskasta toinenkin hirvi ja sekin jähmettyy tuijottamaan meitä. Sitten Nemo alkaa haukkua villisti hirville takapenkiltä, hirvet pelästyvät sitä ja luikkivat karkuun ja tilanne on ohi. Tuntuu kuin se hetki, jolloin me tuijotimme hirviä ja ne meitä olisi kestänyt pienen ikuisuuden ja kumpikin vain odotti minkä siirron toinen tekee. No hirvellä oli tietysti enemmän syytä pelätä ihmisiä, kuin meillä hirveä, mutta on se jännittävää aina kohdata mikä tahansa metsien iso villieläin silmästä silmään tuolla tavalla. Onneksi Nemo ja Nemon piilevät metsästysvaistot sitten ratkaisivat tilanteen. (Viimeinen kuva on photoshop-suurennos kolmannesta hirvikuvasta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti