Nämä kuvat ovat jo muutaman viikon takaa, lehtiä oli vielä puissa. Aamulla oli silloin hieno aamurusko. Punatulkkuja tuli samana päivänä kotitalomme pihlajiin, viimeksi tänään näin niitä taas. Pyrähtelivät isoissa koivuissa, niiden vatsat hehkuivat kirkkaanpunaisina auringonvalossa.
Tänään aurinko todellakin tuli harmaiden päivien jälkeen esiin, vietimme aamupäivän koiran kanssa metsässä. Koira katosi taas jonnekin omille teilleen, lähti jonkun vainun perään, ei totellut kutsujani. Viimein näin koiran jossain kauempana ja juoksin sen kiinni, oli täysin uppoutunut nuuskimaan ja pyöri ympyrää, minkä lie vainun olikaan sitten löytänyt. Mutta olen itsekin onnellinen, kun koira on onnellinen siellä metsässä, kun se saa olla koira ja elää koiran elämää.
Tänään minusta tuntuu, että olen myös tosi onnellinen siitä, että pääsimme muutama vuosi sitten Helsingistä (ja Espoosta) pois. Ei, en haluaisi elää pääkaupunkiseudulla, vaikka luulisi, että siellä on vapaus, mutta ei siellä kaikkien pitää ajatella samalla tavoin jos haluaa kuulua "piireihin", olla sellaisia "suvaitsevaisia", liberaaleja ja "cityvihreitä", mikä kylläkin tarkoittaa, että muulla tavoin ajattelevia ei hyväksytä joukkoon. Pidän itse kaupungista ja etenkin merestä, atmosfääristä en. Onneksi pääsin eroon siitä kaikesta. Viime vuodet olen muutenkin halunnut vain paeta, jos olisi mahdollista voisin muuttaa vaikka jonnekin Lappiin, Norjaan tai minne vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti