Kuuset ovat kauniita lumen peittäminä, ovat niin korkeita ja latvat heiluvat hiljaa tuulessa, metsässä on hiljaista. Koira näyttää lumisen maiseman keskellä kuin yksinäiseltä harhailevalta sudelta.
Vanhempi koira on meidän vaistokoira, runokoira, ei niin sosiaalinen ja siksi tunnistan koirassamme itseäni, vähän sellainen erakkoluonne itsekin.
Tämä metsä on meidän henkireikä, mutta ovat suunnitelleet jo pitkään ohitustietä tämän metsän läpi, tuhoaisi ja runtelisi tämän maiseman ja hiljaisuuden. Kamala ajatus.
Liipolassa?! Olen itsekkin asunut aikoinaan Liipolassa (Pohjoinen Liipolankatu). Liekkö sama Liipola. Luulin aivan että asut aivan toisella paikkakunnalla. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Liipola-kuulumisia :)
VastaaPoistaJust siellä :) Huonomaineisessa lähiössä, joka on aina uutisissa lähinnä negatiivisessa yhteydessä. Itseasiassa kerran mainitsit jossain keskustelussa asuneesi Lahdessa ja jossain lähiössä, niin ajattelin, että asuitkohan sinäkin täällä.
VastaaPoistaMinua kiinnostaa tällainen dokumentaarinen ote, kaivaa hyviä puolia sieltä, missä niitä ei uskoisi olevan siksi aloitin tällaisen omasta kaupunginosasta/kaupungista kertovan blogin ja eipä minulla ole erityisemmin mitään peiteltävääkään. Sitäpaitsi ihan viihdymme täällä, luonto on lähellä ja asuminen on halpaa. 70-luvun asunnotkin ovat tilavia. Mukavaa, kun jäät seuraamaan ja kiva kun löysit tänne :)