Pikkukoiran piilopaikka

Pikkukoira Neosta ja pikkukoiran edesottamuksista on ollut meille paljon iloa. Ikää on nyt 4 kuukautta. En voi olla näkemättä siinä pientä pelokasta villiä sudenpentua, joka yrittää opetella selviytymään tässä maailmassa ja joka välillä siksi haluaa hakeutua pesäluolan turvaan. Pikkukoiralla on oma kori, mutta paljon ei siinä viihdy, varmasti jos olisimme varanneet sille pesäluolaksi laatikon/kuljetuskopan viihtyisi siellä, mutta on sitten itsekin löytänyt pesäluolan korvikkeita, kuten kuvasta näkyy. Tykkää aina välillä mennä tyttöjen kerrossängyn alle tai sitten vaihtoehtoisesti olohuoneen kaapin alle, sinne sitten jää kuikuilemaan ja varastaa joskus jonkun lelunkin mukaan.

Pikkukoira on saanut vähemmän mairittelevia lempinimiä, kuten hönö, hömelöinen ja höntti-pösilö. On vain niin rakastettavalla tavalla sellainen hölmö höseltäjä, mutta fiksu kuitenkin. Mikään yltiövilli pentumme ei ole kuitenkaan vaan sopivan villi ja leikkisä, aivan kuten pennun pitää ollakin. Jos lähden jonnekin suljen pikkukoiran ovien taakse keittiöön (varmuuden vuoksi vain, jos koirille vaikka tulee jotain toraa keskenään) ja on siellä ihan kiltisti, ei jää haukkumaan tai kärsi eroahdistuksesta, yleensä vain nukkuu. Mutta on pikkukoira myös hyvä vahtikoira, jos porraskäytävästä kuuluu mitä vain ääniä, on heti ovella varoittamassa kumeasti vuf-vuf-vuf, mutta muuten ei onneksi paljon hauku. Olen ihan iloinen, että pikkukoira on näinkin valpas, hyvä, että talossa on vahti, isompi koira on niin luottavainen eikä juuri mihinkään epätavallisiin ääniin reagoi, että varmaan vain heiluttaisi häntäänsä murtovarkaillekin.