Kivimaalle. Matkan varrella on houkuttelevan näköinen kukkakauppa, jonka ikkunaa jään aina katsomaan. Taivas oli harmaansininen, tuuli hirmuinen ja kadut liukkaat, joka askelta tuli varoa. Eksyin lähelle vesitornia, ensimmäistä kertaa kävin katsomassa miltä se näyttää läheltä. Läheltä muistutti jotain neuvostomonumenttia, niin kai kaikki vesitornit. Kävin vielä Lidlissä ostoksilla.
Tuttuja maisemia :) Mahtaako se kukkakauppa olla Sariina.
VastaaPoistaHei Trina :) Sariina sen nimi tosiaan on. Hassua, jos joku olisi kysellyt kukkakaupan nimeä en olisi osannut kertoa, mutta kun mainitsit nimen muistin sen. En ole koskaan käynyt sisällä ja useimmiten on kiinnikin, mutta jään aina ikkunasta ihailemaan vehreyttä ja kukkaloistoa. Varsinkin näin talvella näyttää ihan pikkuparatiisilta.
VastaaPoistaMinulle tuli nyt kyllä vähän ikävä lapsuuden kaupunkiin. Ajattelin aikoinaan, että Lahti on ruma kaupunki, silloin kun lähdin sieltä. Nyt ajattelen, että siellä on itse asiassa paljon kaunista sotien jälkeen rakennettua.
VastaaPoistaMinäkin pidin Lahtea rumana silloin kun asuimme täällä opiskeluaikoina ensimmäisen kerran vuosina 1992-1997, tähän varmaan vaikutti oppilaitoksessa vallinnut yleinen kollektiivinen mielipide, että Lahti on ruma ja tylsä kaupunki ja se että elämä pyöri niin paljon oppilaitoksen ympärillä, että ei tullut tarkemmin tutustuttua Lahteen.
VastaaPoistaKun muutimme takaisin 3 vuotta sitten, olen alkanut arvostaa Lahtea ihan toisella tavalla ja katsella Lahtea uusin silmin, kaikesta sotien jälkeen ja ennen sitäkin rakennetusta pidän minäkin, radiomastoista myös. Tuttavaperheemme myös kävi ensimmäistä kertaa Lahdessa, kävimme yhdessä tv-ja radiomuseossa ja he olivat pyörineet keskustassa siinä kaupungintalon liepeillä, missä on paljon vanhoja rakennuksia ja käyneet syömässä, heillä oli ollut Lahdesta ihan toinen kuva ja olivat yllättyneet näkemästään: "Hei, Lahtihan on yllättävän hieno kaupunki!"