sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Likaista ja roskaista

































tämä aika. Kai se on niin, että kuten on pimeintä ennen juuri aamunkoittoa on ruminta juuri ennen kaikkein kauneinta aikaa. Metsä on täynnä pudonneita neulasia, pitkä talvi ja viime kesän helteet ja kuivuus taisivat olla rankkaa aikaa havupuille.

3 kommenttia:

  1. Taidat olla oikeassa. Kauneus alkanee kaiken vihertyessä. Tieto kauneuden tulemisesta, pian, lohduttaa.
    Minua suututtaa eniten rumuus, jonka ihmiset ovat ajattelemattomuudellaan aiheuttaneet. Kaikki ne roskat, jotka eivät suinkaan ole luonnon aikaan saannoksia:/

    VastaaPoista
  2. Niin minuakin, paljon on piittaamattomuutta ja sitä ettei kunnioiteta luontoa ja vanhemmat opettavat saman välinpitämättömyyden lapsilleen. Täältäkin lumen sulaessa on paljastunut mitä kummallisinta ihmisen jättämää roskaa, kymmeniksi palasiksi rikottu pölynimuri ja kaikenlaista muoviroskaa. Kaljatölkit ja mäyräkoirapahvitkin pitää heittää vain luontoon. Koirankakatkin maatuvat kevään edetessä, mutta ihmisen jättämät roskat ei.

    VastaaPoista
  3. Kaunis tuo alin kuva. Niin se muuten onkin ehkä, että kaikkein ruminta on juuri ennen kuin on kauneinta. Ainakin lohduttava ajatus.

    VastaaPoista