Emme tänäkään juhannuksena päässeet mihinkään kotoa pois, juhannuspäivänä grillailimme kotipihalla, kävin koirien kanssa metsässä, koirat juoksevat metsässä onnessaan kaiken sen vehreyden keskellä, nuorempi juoksee polkuja pitkin, vanhemmalla on omat polkunsa ja oikotiensä.
Juhannus on jonkinlainen vedenjakaja, kai, minulle koko vehreä alkukesä ja kesäkuu on ollut kuin juhannusta, yläkuvan otin toukokuun lopussa, silloin jo tuntui juhannukselta. Juhannukseen toki liittyy paljon muistoja ja tunnelmia lapsuudesta, kaihoisiakin...toivoa ja odotusta.
Olen kuitenkin onnellinen, että saan asua niin lähellä luontoa, ikkunan takana on metsä, sisälle kuulen lintujen liverrykset, aistin kesän tuoksut, kaukaa kuulen liikenteen huminan, sekin on omalla tavallaan tunnelmallista kesäöisin.
Tarkovskin elokuvakohtauksessa soi aivan elokuvaan liittymätön musiikki, omalla tavallaan sopii siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti