Suurin osa Liipolasta on mäen päällä, aina joutuu nousemaan mäen tuli mistä suunnasta vain ja mäkivaihtoehtoja on useita. Hiekkamäki on näistä mäistä jyrkin, useamman kerran olen kuullut ihmisten voivottelevan kuinka raskasta on nousta tätä mäkeä ylös. Onneksi keskellä mäkeä on penkit, joilla voi levähtää. Rankkasateen jälkeen mäki menee aina pahaan kuntoon ja vesi kaivertaa mäkeen syviä uomia, sitten kaupungin miehet käyvät lanaamassa tien taas uuteen uskoon.
Hiekkamäki on minusta jollain tavalla jännä paikka, useamman kerran siellä on ollut joitain erikoisia episodeja ja ainakin yleensä siellä tulee juteltua ihmisten kanssa.
Kaksi kertaa olemme miehen kanssa auttaneet miestä tässä mäessä, samaa miestä samassa mäessä ja soittaneet tälle ambulanssin. Tämä mies on jotenkin kehitysvammainen eikä oikein osaa kommunikoida, kun häneltä kysyy jotakin, hän alkaa vastata innokkaasti, ensimmäinen sana on oikein, mutta loppu on täysin puuroa eikä siitä saa mitään selvää. Hän yleensä kävelee kävelysauvojen kanssa ja olen miettinyt miten hän oikein mahtaa selvitä, kun yksin asustelee. Kaksi kertaa hän tosiaan on kaatunut mäessä niin, että ei päässyt enää ylös, ei hän humalassa kuitenkaan ollut. Molempien kaatumisepisodien jälkeen näin hänet seuraavina päivinä jälkeen kävelevän taas ihan normaalisti, en sitten tiedä mikä hänelle oikein tuli.
Vähän sen jälkeen kun muutimme tänne, yhtenä aamuna mäen lyhtypylvääseeen oli kiinnitetty iso vihreä juliste, jossa luki isoilla mustilla kirjaimilla: Jeesus tulee Oletko valmis. Juliste oli kiinnitetty ainakin sadalla niitillä kiinni lyhtypylvääseen ja niittejä oli ristiin rastiin julisteen päällä ja olin aika hämmästynyt, kun juliste oli seuraavana päivänä otettu alas. Repijä oli nähnyt todella paljon vaivaa irrottaakseen julisteesta joka ikisen paperipalan niittien välistä, sillä niitit oli yhä paikoillaan, edelleenkin ovat. Mutta en ole tämän jälkeen nähnyt näitä julisteita täällä ollenkaan, ensimmäistäkään.
Toisen kerran vähän muuton jälkeen kuulin yöllä koneen ääntä ja kirskuntaa. Aamulla näin että erään toisen lyhtypylvään vierestä oli siirretty pois iso kivenjärkäle ja kivi oli keskellä tietä. Kovasti mietin kuka ihme oli saanut päähänsä siirtää ison kiven pois lyhtypylvään juurelta ja miksi ja mietin liittyikö kuulemani koneen kirskunta kiven poisottamiseen, kivi oli niin iso, että ihmettelen, jos joku oli sen käsivoimin saanut irti, oli kuitenkin aika tukevasti kiinni maaperässäkin.
Muitakin erikoisia episodeja on mäessä ollut. Pari viikkoa sitten minut vartavasten pysäytti humalassa ollut keski-ikäinen nainen, ihmettelin, että hän oli niin humalassa, koska olin nähnyt saman naisen ennenkin enkä pitänyt häntä mitenkään viinaan menevänä (joita täällä on kyllä paljon) ja jotenkin keskustelu siirtyi uskonasioihin. Se on harvinaista, koska arkailen puhua uskonasioista muuten kuin täällä netissä, jossa se on helpompaa. Hän kertoi, että oli nähnyt unessa joskus kauan sitten sen että istumme siinä penkeillä ja juttelemme.
Kaikenlaisia muitakin juttuja on ollut. Viime kesänä mäessä lauloi keskellä yötä useampana yönä kovalla äänellä lintu, josta emme vain päässeet selvyyteen mikä se on, vaikka mies on lintuharrastaja. Luultavasti jokin haukka, vaikka se kuulosti lähinnä vihertikalta (joita ei Suomessa ole nähty tai ei ainakaan aikoihin ole nähty), mutta vähän aina hätkähdytti kuulla linnun kova ääni, kun muuten oli niin hiljaista. Muutaman kerran mies lähti metsästämään lintua, mutta kun se lauloi aina vain muutamia kertoja kerrallaan, niin tosi vaikeaa oli selvittää mikä se oikein oli.
Metsä, joka on hiekkamäenrinteessä on kyllä aika hieno, sellaista vanhaa metsää, jossa tikat viihtyvät, pohjantikat, harmaapäätikat, pikkutikat, käpytikat ja palokärjet, joten vihertikkakin mysteerilintu olisi voinut periaatteessa olla, mutta jäi sitten avoimeksi mikä lintu se oli.
Ja sitten vuonna 2009 mäen alkupäähän eksyi se valkoinen kyyhkynenkin, josta kerroin vanhemmassa blogissa.
http://valoisahuone.blogspot.com/2009/06/vuosipaiva.html
http://valoisahuone.blogspot.com/2009/08/lintujen-kohtaloita.html
Ylipäätään Liipola on jotenkin erikoinen paikka, iso kalliomäki, jossa oli joskus isot maanviljelystilukset, kaupunki osti maat ja rakensi tänne lähiön. Taidankin perehtyä Liipolan historiaan tarkemmin. Lahdessa vanhin asutus on Renkomäessä eikä Liipolasta ole Renkomäkeen kovin montaa kilometriä, tiedä miten kauan Liipolassakin on ollut asutusta.
Tuttu mäki! Ja aivan kamalan pitkä ja jyrkkä. Joskus talvella erehdyin laskeutumaan sitä alaspäin, kun kadut olivat jäisiä.
VastaaPoistaMielenkiintoinen tuo kohtaamisesi humalaisen naisen kanssa, joka kertoi nähneensä unen. Ihmeellistä! Meillä täällä pääkaupunkiseudulla on alkanut nyt olla paljon noita "Jeesus tulee.." -lappuja pylväissä. Muistan, että niitä oli paljon silloin kun olin lapsi.
Joo tosi jyrkkä on. Oikein ottaa voimille edeleeen kavuta sitä, vaikka satoja kertoja on sitä jo tullut kavuttua. 50 metrin päässä metsän toisella puolella menee samansuuntaisesti toinen vielä pitempi hiekkamäki, mutta ei niin jyrkkä. Talvella sitä on hyvä laskea pulkalla.
VastaaPoistaPitkäänhän Jeesus tulee-julisteita on ollut, 70-luvulta asti, itse en niitä kovin usein muista viime aikoina nähneeni, tätä yhtä lukuunottamatta, joka oli niin isokin, että jäi siksi mieleen ja siksi kun oli oikein vahvasti niitattu siihen lyhtypylvääseen. Aika jännä, että siellä pääkaupunkiseudulla niitä on alkanut olemaan paljon. Silloin kun asuttiin Espoossa en muista niitä montaakaan nähneeni. Sen muistan, että joskus poimin maasta käsin kirjoitettuja pieniä paperilappuja, joissa oli sama teksti. Aika jännä tapa muistuttaa ihmisiä, sirotella pieniä lappuja maahan, näin jakaa heille kuin henkilökohtaisia viestejä, vaikka aika tehoton tapahan herätellä ihmisiä kaikenlaiset kehoitukset ja iskulauseet varmaankin ovat, ovat muuttuneet fraaseiksi, joiden annetaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.