Ensin luulin niitä kiviksi

Mutta lampaitahan ne vain olikin. En halunnut niitä säikyttää, joten kaukaa otin vain muutaman kuvan...

Meri, rantaa, hiekkaa...

Kun olin nuorempi, matkoilla, interraililla ja Norjassa tykkäsin kävellä meren rannalla, etsiä hienoja kiviä ja muita aarteita kotiin vietäväksi. Interraililtakin kun palasin kotiin, reppuni oli täynnä kiviä :)

Nyt olen tullut varmaan vanhaksi, kun en enää löydä niin mitään kiinnostavaa tai ala oikein mitään edes poimimaan. Elämässä on joutunut rahtaamaan ja kanniskelemaan niin paljon kaikenlaista, että nyt vain haluaa välttyä kuljettamasta mukanaan mitään tarpeetonta, tai ostin sentään Hailuodolta yhden matkamuiston, meren hiomalle puunpalalle maalatun valkoisen majakan ja yhden korun. Olivat kevyet kuljettaa.

Niemen yksinäinen puu

Toinen kävely niemessä 22.7 illalla

Mies ja lapset lähtivät kalaan ja saivatkin sitten kalaa, viisi isoa ahventa, veneeseen ei olisi mahtunut neljää enempää. Itse kävin sillä aikaa kävelyllä niemessä. Koirat jäi mökkiin, tosin matkalla niemeen oli pakko muutaman sadan metrin päästä kääntyä takaisin ja mennä laittamaan ikkuna kiinni, koska Neo haukkui mökissä yhtäjaksoisesti :)

Mies ja lapset kalassa.

Niemessä kävelyllä 22.7. aamulla

Mökin lähellä oli Pöllänniemi, jossa kävin pariin otteeseen kävelemässä. Koiria sinne ei saanut viedä.

Merenrannan kasvillisuus tuntui aivan erilaiselta, koska en ollut sellaista pitkään aikaan nähnyt. Kaislat olivat isoja ja niiden lehdet paksuja ja vaalean mintunvihreitä. Paljon oli kasveja, joita en tuntenut tai ollut aiemmin nähnyt.