Pieni jouluinen enkeli

Keskimmäisen tyttöni viime vuonna eskarissa tekemä, kaunis vaatimaton koriste. Jouluvalmistelut ovat edenneet lähinnä paperilla, minulla on jo aika selkeät listat millaisia lahjoja ostaa sekä omille, että tuttavien lapsille sitten kun pääsee jouluostoksille, helpottaa elämää kummasti kun ei tarvitse kierrellä vaan voi vain mennä hakemaan sitä mitä etsii.

Ylipäätään ajattelin panostaa tämän tulevan viikon ensisijaisesti suunnitteluun. Ja joitakin sisustusmuutoksiakin on luvassa vielä ennen joulua, uudistuminen tekee aina terää ja antaa uutta potkua, pitempään on ollut jo toiveissa saada tyttöjen huoneeseen kerrossänky, kaksi sänkyä vie huoneesta tilaa. Perjantaina sitten löysin etsimäni, valkoisen, tukevan kerrossängyn, joka oli juuri tullut kirpputorille myyntiin ja joka olisi varmaan mennyt tosi nopeasti, mutta onneksi ehdin ensimmäisenä varaamaan sängyn. Ostimme vielä kerrossänkyyn sekä myös esikoisen sänkyyn uudenveroiset joustinpatjat vanhojen vaahtomuovipatjojen tilalle, sellaiset joista olisi kaupassa saanut pulittaa vähintään 100 euroa/kpl. Kerrossänky + 3 joustinpatjaa tuli yhteensä maksamaan vain vähän päälle 70 euroa. Hienosti tämäkin pitkään muutosta kaivannut asia taas järjestyi, siitä suuri kiitos.

Ahnas söpöliini

Koiramme osaa aina näyttää aivan erityisen suloiselta, silloin kun hän haluaa ruokaa. Tulee tapittamaan kysyvästi silmiin ja tekee mitä tahansa temppuja yhdestä nakista, on oppinut viime aikoina mm. kierimään ja antamaan pusuja pyynnöstä (kuka sanoi, että vanha koira ei oppisi uusia temppuja). Leikkauksen jälkeen ruokahalu on kasvanut niin, että nykyään tosi usein päivystää jääkaapin edessä.

 Lähestyvä joulu on koiramme onnenaikaa, yksi joulu kävi nappaamassa kinkulopun parvekkeelta ja söi sen suihinsa :)

Näkymä takapihalle

Kerrostaloasunnossamme on yksi hyvä puoli, josta jaksan iloita: vaikka etupihan puolelta näkymä on tylsähkö (parkkipaikka ja taloja), takapihan ikkunoista avautuu näkymä suoraan lähimetsään. Siellä kasvaa monenmoisia puita (kuusi, mänty, kataja, leppä, haapa, koivu, pihlaja) ja pikkueläimet (oravat, jänikset) ja linnut, (pikkulinnut, pulut ja varikset) viihtyvät siellä ja näiden touhuja on hauska seurata. Olemme myös ruokkineet talvella lintuja, vieneet puihin talipalloja ja sinne tänne maapähkinöitä, jotka ovat lintujen suurta herkkua. Muutkin talon asukkaat ruokkivat lintuja mm. eräs mummo, mutta nyt kuulin, että hän muuttaa etelän aurinkorannoille asumaan. Meidän sitten pitää entistä enemmän huolta, että pikkulinnut ei jäisi talvella ilman ruokaa.


 Lumisadekuvat on otettu lokakuun lopussa, kun satoi lunta, toivottavasti kohta sataisi taas, pakkanen ainakin enteilisi sitä.

Metsän hiljaisuus ja joulukuun alku

Aina välillä käymme koiran kanssa lähimetsässä, autojen kaupungin kohina jää taakse ja on vain hiljaisuus, varikset välillä vain raakkuvat. Koirani nauttii aina suuresti, vaikka onkin hihnan päässä, koska asutus ei ole kovin kaukana. Kaivaa maata, piehtaroi ja järsii oksia.

Joulukuu on jo alkanut ja jouluun on sangen lyhyt aika ja nyt jo pitäisi kiireellä valmistautua, mutta vieläkään en osaa yhtään orientoitua jouluun, jouluostoksetkin tulee jäämään viime tinkaan, yleensä olen aloittanut jo marraskuun puolella. Jouluvalotkin vielä ripustamatta :)

Radiodei on avannut aivan ihanan joulunettiradion, joka soittaa taukoamatta joulumusiikkia, kuuntelen sitä aina, kun olen netin ääressä.

Lapaset

Nämä ovat kolmannet kirjoneulelapaset, jotka ostin kirpparilta syksyllä. Olen aivan hassahtanut näihin. Sellaisten neulominenkin olisi mukavaa puuhaa joskin vähän aikaavievempää, joskus tehnyt jotakin kirjoneuletta ja inspiroivaa on katsoa kuinka kuvio sieltä pikkuhiljaa tulee esiin.

Viime päivien turhautumisesta ja apeasta mielestä on ollut jotain hyötyäkin. Käynyt taas tarmokkaammin asioihin käsiksi. Ehkä ajoittaisten harmaiden hetkien tarkoitus on karsia meistä turhaa, vähän niinkuin puusta karsitaan kuivia oksia pois. Lisäksi saimme uuden tehokkaamman tietokoneen isommalla näytöllä käyttöön ja voi sitä onnea, en tajunnutkaan kuinka elämänlaatua huonontava tekijä hidas tietokone voi olla. Pää on taas ideoita täynnä.

Myöskin listoja laativana olen laatinut listan asioista, jotka pitäisi tehdä ennen joulua ja lista tulee täydentymään koko ajan. Toivottavasti saisin mahdollisimman monen asian tehtyä.

- maalaa vielä kaksi pyörällistä isoa lelu/tavaralaatikkoa valkoisiksi (kaksi on maalattu jo sinivihreäksi)
- maalaa kaksi Ikean puulaatikkoa valkoiseksi
- maalaa myös parvekkeen kukkalaatikko ja köynnösteline valkoiseksi
- mieti mitä esikoisen sängylle tehdään, osta petsiä
- käy Koti ja keittiö-lehdet läpi ja heitä menemään
- järjestä lehtikotelot
- laita lasten piirustuksia kansioihin
- käy lasten palapelit läpi ja ota myytävät erikseen
- käy lasten sukka/sukkahousu/alushousulaatikot läpi
- neulo villahuivi loppuun
- neulo pojan villasukat loppuun
- käy Ikeasta hakemassa tyttöjen huoneen lelukomeroon kaksi hyllyä
- siirrä työhuoneen pöytä toiseen paikkaan
- ripusta jouluvalo
- tee joulukortit
- siirrä vanhalta tietokoneelta kaikki tiedostot kovalevylle
- käy vanhan koneen bookmarkit läpi
- mieti vielä mitä kaikkea tavaraa voisi viedä kirpparille myytäväksi (joo pyörsin lupaukseni ja otin kirpparipaikan, hinnat eivät ole kummoiset, mutta tavara tuntuu menevän hyvin, mikä on pääasia)

Elämän kauneus ja rikkaus/Beauty of Life

kiteytyy tässä kohtauksessa niin hyvin.

My favourite scene in this movie.

Sateista, harmaata, risuista

Siltä elämäkin nyt tuntuu, harmaalta risukolta, jonka läpi päivä vaivoin kajastaa ja risukon takana ei häämötä mitään, mitä kohti jaksaisi ponnistella.

Kuulostaa masentuneelta ja sitä se onkin, usein masennus liittyy siihen, kun selvästi tajuaa, että aina törmää ja tulee törmäämään samaan seinään, vaikka ei haluaisi. Miksi sitä ei voi löytää paikkaansa, miksi toiset löytävät, miksi itse ei löydä ja jos löytää jonkun paikan, niin miksi se ei kelpaakaan. Miksi tie ei koskaan johda mihinkään.

Tässä maailmassa on niin paljon ja liikaakin sellaista, mistä en pidä, en todellakaan ole mikään kaiken mahdollisen ymmärtäjä, mutta paljon on myös sellaista kaunista, jota rakastan ja jota ilman ei voisi elää. Kotona kaikki on hyvin, mutta ulkopuolella on maailma, kylmä ja kyyninen, jossa pitäisi olla tietynlainen. Haluaisi paeta jonnekin ja tavallaan on jo paennutkin ja sitten kyselee löytääkö enää takaisin.

Tavaratalossa katsoin joulutavaroita, ne näyttivät minusta samalta kuin joulun jälkeen, vain punaiset alennuslaput puuttuivat. Ei silti, ettenkö innostuisi joulusta, mutta kaipaan toisenlaista joulua, lämmintä, iloista ja stressitöntä, sellaista, joka tulisi ilolla ja omalla painollaan. Juuri sitä nyt kaipaan ja odotan....Viime jouluna ja sitä edellisenäkin kuuntelin Radiodein soittamaa joulumusiikkia, musiikkia, jossa oli valoa ja syvyyttä, sitäkin kaipaan, antoi joululle hehkun ja syvyyden, äärettömän syvyyden.