tiistai 1. syyskuuta 2009
Parvekekukat ikuistettuna
Tänäkään vuonna en saanut panostettua parvekkeeseen kovinkaan paljon, osa kukista mm. 6-vuotiaan tytön komea herneviljelmä kuihtui kesälomamatkan aikana, mutta jäljellejääneistäkin kukista (olisin halunnut valkoisia pelargonioita, mutta kaupassa ei ollut) on ollut iloa ja petuniat tuoksuvat ihmeen hyvälle. Vielä jaksavat kukkia, vaikka vähän jo alkavat hiipua...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanan värisiä kukkia! Se on kurjaa, jos ei ole kastelijaa loman ajaksi. Meillä on sama ongelma. Parvekekukat on kyllä hyvä ikuistaa, myöhempinä vuosina on kiva katsella kuvia, muuten ei kyllä muistaisi mitä kasveja on ollut.
VastaaPoistaMinäkin tykkään kovasti kylmän vaaleanpunaisista kukista ja valkoisista tottakai! Ihanasti jaksavat vielä kukkia! :)
VastaaPoistaHarmi herneiden puolesta ja pienen viljelijän myös.
Hei Trina ja Sari :)
VastaaPoistaTrina: Joo, siksi kai parvekekukkiin ei ole tullut oikein investoituakaan, kun lähellä ei ole asunut ketään, ketä voisi pyytää kastelemaan kukkia kesälomamatkan ajan. Naapureitakaan ei ihan niin hyvin tunne, että kotiinsa uskaltaisi päästää. Oli meillä kyllä kasteluviritykset ja kai se herneviljelmäkin olisi selvinnyt jos olisi kuunnellut enemmän omaa sisäistä ääntään kuin miehen mielipidettä :) Mies oli sitä mieltä, että kasteluviritelmä antoi liikaakin vettä. Sen kymmenen päivän aikana mitä oltiin pois oli vain hellejakso ja mikään vesimäärä ei ollut liikaa. Ne kasvit, jotka olin laittanut lisäksi isoihin vesialtaisiin selvisivät.
Juuri dokumentoinnin takia nämäkin tuli ikustettua, ihmeen äkkiä kaikki asiat ja etenkin pienet asiat unohtuu, siihenkin tämä blogi on kyllä hyvä keksintö. Olisi vain pitänyt tajuta aloittaa oman kuvablogin pitäminen kauan aikaa sitten, kun en ole mikään albumien tekijä tai päiväkirjan pitäjäkään ollut enää moniin vuosiin.
Sari: Pidän minäkin kovasti näistä vaaleanpunaisista pelargonioista ja juuri tuosta sävystä, meillä vain on ollut niitä jo muutamana vuotena, joten tänä vuonna olisin halunnut valkoisia. Ihastuin muutama vuosi sitten pelargoniaan ja nyt sitten ilmeisesti haluan niitä joka vuosi...yhtenä vuonna oli pelargonioita lumihiutaleen kanssa, joka kasvoi tosi tuuheaksi ja siitäkin yhdistelmästä pidin paljon.
Pidän tämmöisistä rönsyilevistä kukkaistutuksista...vaikka en kyllä oikeastaan ole niin minkäänlainen viherpeukalo. Kukatkin tahtoo välillä vähän unohtua oman onnensa nojaan.
Suru puseroon tuli kyllä herneviljelmän vuoksi, se oli niin ihmeen kukoistava, tytöllä on ilmeisesti joku luontainen viherpeukalo, kun aiemminkin olen huomannut, että saa kasvit kukoistamaan. Eikä tullut edes ikuistettua herneitä, vaikka piti kyllä...