maanantai 22. helmikuuta 2010

Apilaniityllä

Kaipaa jo kesän lämpöä ja tuoksuja, kylmyys, valkoisuus ja lumi on kaunista, mutta pelkistyneisyydessään niin kovin turruttavaa. Nämä kuvat ovat kesältä 2007, asuimme silloin Kilossa Espoossa. Vieressä oli muutamia peltoaukeita, joiden läpi meni kävelytiet, ja joissa tykkäsin koiran kanssa kävellä, peltoaukeilta löytyi avaruutta, jota muualta oli vaikeaa löytää.

Ja siellä kasvoi paljon apiloita...





Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , ,

4 kommenttia:

  1. Nurkkalintu22. helmikuuta 2010 klo 17.51

    Virkistäviä näkymiä.
    Hyvä, ettei lunta ole täällä ympäri vuoden.

    VastaaPoista
  2. - Sari - Kaunista Elämää22. helmikuuta 2010 klo 17.54

    Voi , ihana kesä! Tuo kallellaan oleva koivu sai ihan huokaisemaan.
    Mulle myös alkaisi jo riittämään tämä talvi ja lumen tulo. Kevättä kaipaan ja linnun laulua!
    Mukavaa alkanutta viikkoa, kevättä kohti mennään. :)

    VastaaPoista
  3. Ilona23. helmikuuta 2010 klo 21.46

    Nautittavat kuvat. Kiitos tästä kävelyretkestä kanssanne. :)

    (Olen palannut Bloggeriin uudella blogilla, jos haluat seurailla.)

    VastaaPoista
  4. Mirja23. helmikuuta 2010 klo 22.33

    Nurkkalintu ja Sari, joo, aika kollektiivista tuntuu olevan jo tämä talveen ja lumeen väsyminen, tänään satoi vielä lisää lunta ja yksi sun toinen ohikulkijakin sitä taivasteli. 7-vuotias tyttönikin on jo useampana päivänä kommentoinut, kuinka hän on jo ihan kyllästynyt talveen. Jos vielä innostuisi hiihtämään, niin sitten tästä talvesta voisi nauttiakin.

    Elsa-Ilona, tällaiset hitaat ja rauhalliset kävelyretket koiran kanssa ovatkin niitä parhaimpia ja sellaisia ne useimmiten onkin, voi rauhassa ajatella kaikenlaista, ja sama juttu miehelläni. Mieheni on säveltänyt ja sanoittanut monta biisiä koiraa taluttaessaan (vaikka ei mikään muusikko olekaan, mutta tykkää säveltää). Laitankin uuden blogisi samantien blogiluetteloon, tykkään kaikista blogeistasi ja kuvistasi ja kirjoitat tosi hyvin.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)