Toinen maalaus

Tämä toinen maalaus syntyi pian ensimmäisen jälkeen. Lapsiaihe siinäkin. Muuten olen sangen huono tulkitsemaan töitäni.

Taiteilua

Vuosi sitten keväällä aloitin maalaamaan uudestaan. Olen viimeksi maalannut 90-luvun alussa, jolloin kävin Hyvinkään taidekoulua ja sen jälkeen Tuusulan kuvataideopiston taidelinjaa. Kouluaikoina Lahdessa piirsin ja maalasin vähän, mutta sitten se jäi...

Tämä esimmäinen työ minkä tein akryyleillä lähes 20 vuoden jälkeen on vähän naivistinen, mutta olin aika onnellinen, että edes jotain syntyi kankaalle...Maalaaminen ja piirtäminen ei ole erityisen helppoa.

Kirpparilöytöjä: pieni ikoni ja pieni risti

Tässä ikonissa on painettu kuva puulevyllä. Ensimmäisen ikonini ostin jo 90-luvun lopussa, sekin oli painettu kuva kuten kaikki muutkin ikonit, jotka omistan. Pikkuhiljaa minulle on kertynyt muutamia ikoneja, pidän niistä, ne ovat kauniita ja rauhoittavia.

Ikonitaiteesta ja monia kuvia hienoista ikoneista on tässä ketjussa:

Ikoni - kuva puhuu

Kauneutta wc-paperihylsystä

Tytär teki näitä koulussa jo pari vuotta sitten. Tekotapa on mitä simppelein, otetaan tyhjä wc-paperihylsy, leikataan siitä noin sentin levyisiä suikaleita, litistetään niistä muodostuneita rinkuloita vähän ja liimataan rinkulat toisesta reunasta yhteen, niin että viisi rinkulaa muodostaa kukan. Sama tehdään vielä toiseen kertaan ja yhdistetään liimalla nämä kaksi kukkaa. Sitten sen kukan voi ripustaa vaikka ikkunaan tai minne vaan koristeeksi.

Ei uskoisi, että vessapaperihylsystäkin saa jotain näin herkkää aikaiseksi :)

Muistoja lapsuudesta: itäeurooppalaiset elokuvat

Kirjoja kirjahyllystäni: Hiljaisuus ja huuto. Unkarilainen elokuva tänään. Ilm. 1978

Tämä kirja on noukittu jostain ilmaislaarista…Olen aina tykännyt itä-urooppalaisista elokuvista, lapsena 70-luvulla kävimme ilmaisnäytöksissä katsomassa Bim Mustakorvaa ja muita sen ajan neuvostoliittolaisia ja itäeurooppalaisia elokuvia ja tunnelma niissä vastasi ja yhä vastaa jotain kaipuun kaikupohjaa sisimmässäni...Syksyisiä maisemia, kahisevia lehtiä,  tivoleita, yhden elokuvan muistan, jossa oli juuri jokin sirkus tai tivoli, mutta elokuvan nimen olen unohtanut tyystin. Myöhemmin taas puhuttelivat Tarkovskin ja Kieslowskin elokuvat ja tsekkoslovakialaiset ja Tsekkoslovakiaan sijoittuvat elokuvat.

Jossain vaiheessa nuoruudessa en voinut sietää amerikkalaisia elokuvia ollenkaan, niiden banaalius ja kliseet ärsyttivät, amerikkalainen elokuva oli mielestäni synonyymi kliseisyydelle. Sittemmin totuin katsomaan amerikkalaisiakin elokuvia, kunnes tämän nykyisen Ukrainan kriisin aikana ja tämän jatkuvan Natoa propagoivan sotapropagandan myötä mitä Suomen media ja länsimedia jatkuvasti syöttää olen taas alkanut inhoamaan sitä  mitä USA edustaa (Ukrainan kriisin syypää on vain ja ainoastaan USA/EU) ja sitä myöten tullut taas allergiseksi  amerikkalaisille elokuvillekin. Olen taas pyrkinyt etsimään katsottavaksi mahdollisimman paljon vaihtoehtoista ja eurooppalaista elokuvaa.

Onhan näiden eurooppalaisten ja itä-eurooppalaisten elokuvien kuvasto aivan toista, puhuttelevaa, vaatimatonta ja kaunista, ei mitään hollywoodmaista loppuun saakka viritettyä lavastusta, jonka koreus vain kumisee onttouttaan.

Kävelyllä Ruoriniemessä

Lapsi oli harrastamassa ja sen aikaa kulutin aikaa kävelemällä Niemessä ja Ruoriniemessä, joissa en aiemmin juuri ole käynyt. Jäällä kävin vain vähän kuvaamassa sataman laivoja järven puolelta, en oikein luota jäihin, jos on ollut suojakelejä pitemmän aikaa.

Nemon talvipiehtaroinnit

Nemo se innostuu välillä piehtaroimaan lumessa edelleen, vaikka ikää on jo 15 vuotta.