Ja sitäkin jo odotan

että saisi viedä lakanat ulos narulle kuivumaan.

Pyykkituvista olen aina pitänyt, siellä ei tarvitse keskittyä muuhun kuin pyykkämiseen. Rauhoittavaa.

Joskus esittelen pyykkituvan paremmin.

Tätä jo odotan

elämää, vihreää, alkukesän ensimmäisiä sateita, tuoksuja. Talvi on kaunis, kuten edellinenkin talvi oli, mutta kaipaa jo vaihtelua...

Talven puu

Pikkukoiran piilopaikka

Pikkukoira Neosta ja pikkukoiran edesottamuksista on ollut meille paljon iloa. Ikää on nyt 4 kuukautta. En voi olla näkemättä siinä pientä pelokasta villiä sudenpentua, joka yrittää opetella selviytymään tässä maailmassa ja joka välillä siksi haluaa hakeutua pesäluolan turvaan. Pikkukoiralla on oma kori, mutta paljon ei siinä viihdy, varmasti jos olisimme varanneet sille pesäluolaksi laatikon/kuljetuskopan viihtyisi siellä, mutta on sitten itsekin löytänyt pesäluolan korvikkeita, kuten kuvasta näkyy. Tykkää aina välillä mennä tyttöjen kerrossängyn alle tai sitten vaihtoehtoisesti olohuoneen kaapin alle, sinne sitten jää kuikuilemaan ja varastaa joskus jonkun lelunkin mukaan.

Pikkukoira on saanut vähemmän mairittelevia lempinimiä, kuten hönö, hömelöinen ja höntti-pösilö. On vain niin rakastettavalla tavalla sellainen hölmö höseltäjä, mutta fiksu kuitenkin. Mikään yltiövilli pentumme ei ole kuitenkaan vaan sopivan villi ja leikkisä, aivan kuten pennun pitää ollakin. Jos lähden jonnekin suljen pikkukoiran ovien taakse keittiöön (varmuuden vuoksi vain, jos koirille vaikka tulee jotain toraa keskenään) ja on siellä ihan kiltisti, ei jää haukkumaan tai kärsi eroahdistuksesta, yleensä vain nukkuu. Mutta on pikkukoira myös hyvä vahtikoira, jos porraskäytävästä kuuluu mitä vain ääniä, on heti ovella varoittamassa kumeasti vuf-vuf-vuf, mutta muuten ei onneksi paljon hauku. Olen ihan iloinen, että pikkukoira on näinkin valpas, hyvä, että talossa on vahti, isompi koira on niin luottavainen eikä juuri mihinkään epätavallisiin ääniin reagoi, että varmaan vain heiluttaisi häntäänsä murtovarkaillekin.

Polut

Pidän poluista, kaikenlaisista poluista: metsäpoluista, lumeen tallatuista poluista, peltojen poikki kulkevista poluista, tehdyistäkin poluista.

Polut ja polkujen syntyminen kertoo, että on vielä niitä, jotka etsiytyvät sivummalle valtaväylistä, kaduista ja juoksuradoista, haluavat kulkea rauhassa ja kiireettä, katsella ympärilleen, ladata akkujaan. Vaikka poluilla kulkevat monet, yleensä siellä on silti yksin.

(Kaksi ylintä kuvaa on Liipolasta, toiseksi alin Espoon Leppävaarasta ja alin kuvattu muistaakseni Helsingin Viikissä)

Tätä aikaa II

Pohjoista Liipolankatua.

Tätä aikaa