Tänä aamuna

Tänä aamuna elämä oli hetken aikaa runoa, tai ainakin välillä tuntui siltä.

Helikopteri pörräsi taivaalla, liikennevalot olivat rikki ja näyttivät punaista kaikille. Kävelin päin punaista.

Markettia laajennettiin, iso raskas kone jyskytti aidan takana paaluja maahan, sen pauke on kuulunut jo viikon verran, olin aika vaikuttunut siitä kaikesta rakentamisesta. Olen aina ihaillut arkkitehtejä, insinöörejä ja ihan tavallisia raksaduunareitakin, miten he osaavatkin rakentaa, minä en osaisi.

Marketista ostin meikkivoidetta, kloriittia, Nivea-shampoota ja hoitoainetta, Rainbow-kirjopyykinpesujauhetta, kakkukuvun ja -alusen, avocadoja, kukkakaalin, kurkun, Lätta-margariinia, rieskaa ja harmaat kimaltelevat säärystimet 7-vuotiaalle. Säärystimet olivat ainoa heräteostos, ehkä tyttö varmaan tykkää käyttää niitä legginsien kanssa, tyttöjen muotia on tällä hetkellä kasarityylinen muoti, alan itsekin vähitellen tottua sihen.

Paljon muutakin olisi pitänyt ostaa kuten sukkahousuja tytöille, pojalle alushousuja, sukkia ja uudet uimahousut ja itse haluaisin mustat legginsit hameiden kanssa pidettäviksi. En niitä ennen ole haikaillut, mutta nyt tuntuu, että haluaisin juuri sellaiset. Mutta vielä en ostanut, äkkiä rahat hupenee sukkahousuihin ja sen sellaisiin, pitää ensin inventoida vanhat.

Kun tulin takaisin, liikennevalot näyttivät edelleen punaista, katselin pihlajapuita, ne näyttivät punaisine marjoineen olevan kuin satukirjasta tai tietokonepelistä.

Mäki oli jyrkkä ja raskas, ajattelin levähtää penkillä, mutta edellä kulkenut vanha mies ehätti siihen ensin. Minä olin väsynyt, mutta hän vielä väsyneempi. Oliko hän 40 vuotta sitten yhtä väsynyt kuin minä, tuskin. Kyllä minä joskus kävelen ripeästikin sen mäen ja muutenkin yritän ottaa sen kuntourheilun kannalta, mutta joinakin päivinä, lyhyiden yöunien, kauppakassien ja koiran kanssa se vain tuntuu raskaalta. Onneksi ovat laittaneet penkin, ymmärtäneet, että monetkaan ei jaksa mäkeä levähtämättä.

Koira olisi tahtonut kuitenkin pysähtyä ja jäi vähäksi aikaa haistelemaan. Mies sanoi jotakin ja minä sanoin hänelle jotakin takaisin. Hän näytti tosi uupuneelta.

Kun tulin kotiin, löysin rappukäytävästä luunmuotoisia koirankeksejä, mistä ne sinne olivat pudonneet, jonkun roskapussistako? Otin koirankeksit ja laitoin ne kotona roskiin.

Tänään en ottanut enkä jaksanut laittaa kuvia, tai ehkä myöhemmin laitan.

Yes, quite boring writing, but little things matter :)