Asta-myrsky riepotteli Suomea viime viikolla, mutta täällä mistään myrskystä ei ollut tietoakaan, sade ja myrskyt ovat lähestulkoon kiertäneet meidät tänä kesänä, on rutikuivaa, monet koivut ovat jo keltaisina, eikä niillä taida olla enää tulevaisuutta.
Jonkinlaisen ukonilman sitä soisi kuitenkin näkevänsä tänä kesänä, ukonilmat ovat niin vaikuttavia luonnonnäytelmiä. Joitakin myrskyjä on tullut tallennettuakin, allaolevat kuvat ovat kuvattu elokuun 22. päivä vuonna 2003, esikoinen oli silloin 2-vuotias ja keskimmäinen vajaan vuoden vanha. Olimme Suomenlinnassa käymässä, kun raskaat pilvet alkoivat vyöryä yli Helsingin, pilvet suorastaan kiehuivat Helsingin yllä, juuri ja juuri ehdimme ukonilman alta pois.
Oi miten mahtavia ja vaikuttavia kuvia!! Varsinkin tuo 4. kuva (jos oikein laskin), jossa pilvikerrostuman näkee hurjan selvästi. Tosi pysäyttäviä kuvia. Näistä oikein huokuu luonnon voimat ja dynamiikka.
VastaaPoistaMinä myös pidän ukkosmyrskyistä. Jotenkin se mystinen tunnelma ja luonnon kaunis ilmentyminen suurien voimien myllertäessä, siinä on jotakin, mikä säväyttää. Vaikkakin, jos on oikein kunnon myrsky, niin vähän jännittääkin, mukavalla tavalla :)
Siunausta teidän koko perheen arkeen!! Olen kovin vähän saanut aikaiseksi kommentoitua taas viime aikoina, mutta käyn säännölleen lukemassa teidän kuulumiset kuitenkin :) Ihanaa, että pidät blogia ♥
Hei Johanna, todella mukavaa kuulla sinusta ja kun tulit jättämään kommenttia, minultakin on viime aikoina blogien lukeminen ja blogin pitäminenkin jäänyt vähäiselle, nyt viiime päivät aktivoitunut vähän enemmän ainakin tähän blogin pitämiseen. Se neljäs kuva on minunkin suosikkikuvani näistä kuvista, pieni poika ja massiivinen ukkospilvi. Meillä oli silloin vain pieni digipokkari, jolla nämä kuvat on otettu, jota ei pystynyt oikein zoomaamaankaan, siksi kuvat ovat vähän vinksallaan, mutta yhtä kaikki sillä sai taltioitua tämän hienon myrskypilven, tunsi itsensä aika pieneksi, kun ei tiennyt milloin räjähtää, pilvimassa vain keräsi voimaa siinä meren yllä ja kiehumalla kiehui, sellaistakaan en ennen ollut nähnyt.
VastaaPoistaLapsena pelkäsin ukkosta, mutta mitä isommaksi on kasvanut sitä enemmän on alkanut näkemään luonnossa ja luonnon näytelmissä suurta kauneutta, miten heiveröiseksi sitä itsensä silloin tuntee, kuin tuulenhenkäykseksi kuten psalmeissa sanotaan ja kuinka valtava Jumala onkaan. Asettuu silloin oikealle paikalleen suhteessa Jumalaan.
Jesaja 55: 8-9
"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne."
ja kuitenkin Hän pitää ja tahtoo pitää meistä huolen.
"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen ‑ mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat. Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!" ( Ps. 8:4-10)
Siunausta myös sinun elämääsi.
Juhlallisen mahtavia kuvia!
VastaaPoistaAsuessamme Keski-Lännessä sitä oppi kunnioittamaan myrskypilviä. En ole vielä nähnyt täällä Suomessa yhtä hurjia ukkosia kuin mitä siellä ne kovimmat myrskyt olivat.
Tornadovaroituksia oli syytä seurata telkkarista ja joskus oli sitten mentävä alakertaan turvaan kaiken varalta.
Hei Nurkkalintu :) Joo, ne isommatkin Suomen myrskyt ja trombit ovat pieniä verrattuna trooppisiin myrskyihin ja tornadoihin, itse en ole sellaista oikein kokenut (paitsi silloin kun olimme New Yorkissa tuli yhtäkkiä sellainen tuulenpuuska, että sai lyhtytolpasta pitää kiinni, että ei olisi lentänyt tuulen mukana, vähän antoi osviittaa miten mahtava voi tuulen voima olla), mutta You Tubesta katsonut kyllä ja sellaista saa pelätä jo aivan tosissaan. Olisi kyllä varmaan elämys kokea oikea hirmumyrsky, edellyttäen, että olisi itse suht turvallisessa paikassa. En yhtään ihmettele miksi jotkut ryhtyvät myrskybongareiksi.
VastaaPoistaUpeita pilvikuvia! täytyi tulla uudelleen katsomaan, kun tuo kuva missä lapsi katsoo sivulle ja pitää penkistä kiinni oli niin vaikuttava.
VastaaPoistaHesarin sivuilla on muuten Helsingistä otettuja myrskypilvikuvia.
Hei Trina :) Siinä on meidän esikoispoika kuvassa, oli silloin 2,5 v, nyt on jo 9 v. Minäkin kävin katsomassa kuvia ja sunnuntain myrskypilvi vähän muistuttikin tätä vuoden 2003 pilveä, paitsi että oli vielä hurjempi. Samalla lailla kuitenkin puskivat sieltä mereltä nopeasti.
VastaaPoista