Sydänlehtisen puun luona

Viime sunnuntaina metsässä oli kaunista, etenkin tämän puun luona, jonka lehdet ovat sydämenmuotoiset. Siihen jäimme koiran kanssa. Valo siivilöityi hienosti, valoläikkiä siellä täällä. Juuri valon vuoksi paikka tuntui erityislaatuiselta juuri silloin, koska normaalisti olen kulkenut puun ohi. Tuntui kuin olisi siirtynyt johonkin nostalgiseen elokuvakohtaukseen, jossa on syksy, palaan paratiisia jossa kaikki on hyvin ja paikallaan ja haikeuskin on täynnä toivoa. Mielikuvaan, joka on ollut varmaan aina.


Löytyi vähän suppilovahveroita myös.