Tähän tunnustukseen liittyy myös kaksi tehtävää, joista ensimmäinen on kertoa kolme itselle rakasta asiaa.
Jeesus: Jeesus on absoluuttinen, kirkas totuus, valo tämän pimeän maailman keskellä, sovittajamme, pelastajamme, auttajamme. Minulla ei ole minkäänlaisia konkreettisia kokemuksia Jeesuksen läsnäolosta, mutta tiedän, että hän on aina kanssani/kanssamme. Näin kerran unta siitä, kahlasin kirkkaassa purossa, jonka seinämät olivat heleänvihreää ruohoa, uskaltauduin pidemmälle ja syvemmälle, koska takanani kulki koko ajan mieshahmo, joka ohjasi minua, minun ei tarvinnut kulkea yksin vaan vierellä oli turvallinen hahmo, sen jälkeen en ole pelännyt, uskon vaikka en näe, koska olen nähnyt sen unessa ja koska hän on sanassaan näin sanonut. Raamattu on tärkeä, koska Jumalaa en omin voimin kykene näkemään, tuntemaan enkä kokemaan, mutta Jumala puhuu sanassaan. Huomaan ajautuvani sivupoluille, ahdistukseen ja masennukseen, kun en lue Raamattua, mutta aina kun palaan Raamattuun, saan sanasta voimaa, Raamattu on vesi, jota juoda, ilma jota hengittää, leipä jota syödä.
Kaikki olevainen: rakkaat lapset, mies, koira, koti, luonto, eläimet usein vain ihmettelen kaiken kauneutta ja tarkoituksenmukaisuutta ja kiitän Jumalaa kaikesta tästä hyvästä ympärilläni, elämä on ihme.
Kuvien tekeminen: Kuvien tekeminen tavalla tai toisella, valokuvaamalla, kuvankäsittelyllä, maalaamalla, piirtämällä on aina ollut minulle tärkeää, toivoisin että minulla olisi vastaisuudessa enemmänkin aikaa keskittyä kuvien tekemiseen ja vaikka päästä vuosien tauon jälkeen taas maalaamaan öljyväreillä.
Toinen tehtävä on kuvailla itselleen rakas kuva:
Kuvassa olen minä ja siskoni, kuva on mustavalkoinen ja otettu 70-luvun alussa, olen kuvassa n. 2 vuotias. Kuva on otettu kun olimme Otanmäessä käymässä tätini luona, istumme Dipolin edessä penkillä, siskollani on kädessä pitkä oksa, molemmat hymyilemme. Lapsuudenaikaiset kuvat ovat ylipäätään minulle aika rakkaita, koska niitä on vähän, alle 10.
Annan tunnustuksen eteenpäin Nurkkalinnulle ja Johannalle. Kumpikin pitää rehellistä ja puhuttelevaa blogia ja on ollut täällä blogimaailmassa minulle rohkaisuna ja esikuvana kristittynä elämisestä ja olemisesta.
Hei, Mirja! Lämmin kiitos tunnustuksesta! Perustelut ovat koskettavat :-) <3
VastaaPoistaLaitat minut nyt nurkkaan....
Blogissani on vasemmalla pieni pyyntö, että no awards, please. Olen tosi huono ottamaan tunnustuksia vastaan, varsinkin sellaisia, joihin on oheen liitetty tehtäviä. Eikös tunnustuksen kuuluisi olla pelkkä tunnustus, haasteet ovat sitten erikseen? =)
Saankohan minä ottaa vastaan tunnustuksen, jos en tee blogitehtäviä?
Heippa taas!
VastaaPoistaNyt saanen ottaa Awardin mukaani. Menen oheistehtävien kanssa siitä kohtaa, missä voin vastailla lyhyesti :)
Siunausta ja varjelusta loppuviikkoon!
Hei Nurkkalintu, en suoralta kädeltä muistanut pyyntöäsi, kun laitoin tunnustuksen eteenpäin. Minäkin olen ollut vähän huono näissä haasteissa ja tunnustuksissa, mutta olen iloinen kun sellaisen pitkästä aikaa sain. Ja itse tehtäväkin oli hiukan hankala, kolmeen kohtaan on mahdotonta tiivistää kaikki rakkaat asiat, niitä rakkaita asioita kun on niin moninaisia.
VastaaPoistaMinä olen kyllä sitä mieltä, että tehtäviä ei tarvitse tehdä eikä muutenkaan tunnustuksia tarvitse ottaa mitenkään orjallisesti ja että tunnustuksen tulisi ollakin pelkkä tunnustus. Joten vaikka teitkin tehtävät, niin saanen ojentaa tunnustuksen sinulle pelkkänä tunnustuksena ja sama Johannalle :)