Monesti huomaan sen, jokin tapahtuma, uutinen pureutuu mieleeni ja täyttää sen, minulla olisi asiasta paljonkin sanottavaa, mutta tiedän, että siinä mielentilassa osaan silloin tällöin laittaa sanat oikeille paikoilleen, mutta joskus ne purkautuvat vain kiihkeänä hallitsemattomana ryöppynä, tiedostan tunteen ja silloin alan ajatella jotain muuta tai yritän olla ajattelematta.
Kiihkeys on meidän naisten helmasynti ja sen piirteen tunnistan myös itsessäni. Siksi luotan enemmän miehiin, he pitävät enemmän jalat maassa, eivätkä rönsyile tunnekuohujensa vietävinä. Mutta olen kovasti yrittänyt treenata asiaa. Tämä blogikin syntyi kun yritin olla ajattelematta tai ajatella jotain muuta ja aika ajoin postauksetkin syntyvät siitä, kun yritän ajatella jotain muuta. Ja se on auttanut, olen, osaan suunnata tunteeni jostain mieltä kuohuttavasta asiasta ihan muualle ja näin ottaa etäisyyttä ja ehkä sitten palata asiaan vähemmän kuohuvin tuntein.
Menen vaikka ulos kävelylle, ihmettelen kun jotkut puut ovat niin äkkiä kellastuneet, näen ikkunassa kissan ja haaveilen meillekin sellaista, koiralle kaveriksi.
Kuva ei kyllä mitenkään liity tekstiin, laitoin tämän vanhan kuvani vain siksi, että pidän siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti